Treenit 4.10.2007

Siirryimme Viherlandian kasvihuoneille treenaamaan. Jännitti jo etukäteen miten meillä menee. Itse treeni menikin kyllä hyvin, muutoin Vilho oli melko stressaantunut. Vilho myös aivan selvästi tiesi, että mihin paikkaan ollaan taas menossa ja stressi alkoi heti paikan näkemisestä. Vilho hyppi minua vasten ja suhtautui toisiin koiriin jälleen epäystävällisesti haukkuen. Naksuttelin Vilholle Viherlandian kasvihuoneen etuosassa jonkin aikaa toisten treenaajien suorituksia katsellen totuttelimme tilaan. Naksuttelu tiheys sai olla aika suuri, koska muutoin Vilho alkoi heti haukkua joko minulle tai toisille koirille tai sitten se alkoi hyppimään minua vasten. Ei puhettakaan, että se olisi rauhoittunut nätisti odottamaan.

Noin viiden minuutin totuttelun jälkeen apuohjaaja tuli hakemaan Vilhon pikku jäähdyttely kävelylle ja menin tutustumaan meidän rataan. Koutsi oli myös suunnitellut meille itsenäiseen harjoitteluun sarjaesteen, mutta jätimme sen treenaamisen Vilhon kanssa suosiolla pois ohjelmasta. Se oli suoraan ratamme vieressä ja välimatka radalla treenaaviin koiriin olisi ollut liian lyhyt, joten Vilho olisi varmaan esteiden jälkeen käynyt vähän räkyttämässä viereisellä radalla treenaavalle. Pyysin myös muita meidän ryhmäläisiä olemaan treenaamatta samaan aikaan itsenäisellä harjoituksella, kun olimme Vilhon kanssa radalla ja kaikille se sopi oikein hyvin.

Rataan tutustumisen jälkeen olin Vilhon kanssa hetken pihalla ja sitten vein sen sisälle kasvihuoneeseen. Siellä treenasimme istumista paikallaan kaikki nuo kasvihuoneen häiriöt ympärillä. Löysimme ahtaasta kasvihuoneesta kohdan, jossa emme olleet kenenkään tiellä tai kukaan muu ei treenannut juuri siinä lähellä. Istutin Vilhon hypyn taakse, enkä laskenut sitä kertaakaan hypyn yli vaan kävin aina palkkaamassa sitä hypyn takana istumisesta. Tämä harjoitus auttoi selkeästi Vilhoa siedättymään ympäristöön ja se oli huomattavasti paljon rauhallisempi verrattuna siihen kun astuimme kasvihuoneeseen sisään.


Rata menikin sitten huippu hyvin. Ainoastaan kepit takkusivat, vaikka meninkin ne oikealta puolelta. Kepit on taas saatava kuntoon, ei tule mitään ja ne on käytävä erikseen harjoittelemassa. Niiden harjoittelu saa kuitenkin hieman odottaa, koska olemme nyt viikon kestävällä tauolla agitreeneistä, kun Vilho on menossa hakukisaan. Jätin Vilhon kahden hypyn taakse ja se jäi sinne hienosti. Sen jälkeen sain sen hienosti ohjattua eteenpäin ja kaikki meni aivan loistavasti puomille saakka, jossa se myös otti loistavasti kontaktin. Puomilta vein Vilhon putkeen, josta otin sen vastaan uudenlaisella ohjausliikkeellä eli ensin olin Vilhoa vastaan ja käänsin sen sitten kääntämällä itseni keppejä kohden. Vilho ehkä hämääntyi tällaisesta liikkeestä, koska sellaista ei olla ennen treenattu ja sen vuoksi alkoi kiertää ympyrää itsensä ympäri eikä tajunnut mennä kepeille. Mutta itsepäisesti näytin sille vain keppejä ja Vilho ratkaisi ongelman ja aloitti kepit lopulta. Ennen keppien viimeistä väliä se kuitenkin taas lopetti ja oli menossa eteenpäin hypylle. Pakotin sen kuitenkin viimeiseen väliinkin ja sitten vasta jatkoimme. Loppu menikin taas aivan loistavasti.

Uudestaan treenasimme tuota kohtaa puomilta-putkeen-kepeille. Uusintakerralla Vilho hyppäsi ensin kontaktin yli ja kun menimme sen uudestaan, niin se otti sen taas huolimattomasti. Edessä oleva putki oli liian houkutteleva. Menimme vielä kolmannen kerran puomille ja vihdoin se otti kontaktin hyvin. Koutsi neuvoi, että pakota koirasi sinne kontaktille, jos se hyppää siitä yli, nostat sen sinne vaikka niskaperse otteella. No tämä ei kuulu koulutusperiaatteisiini ja totesin vain, että ei meidän Vilholle sellaisia. Koutsi sanoi, että yllätyt, että mitä koirasi kestää, että kyllä se tuollaisen kestää. Jos joskus osaisikin vastata oikein näihin, mutta tyydyin vain olemaan hiljaa. Apuohjaajalla oli heti tietenkin vastaus valmiina, sinun olisi pitänyt sanoa, että mitä se koiralle opettaa. Ei niin yhtään mitään... No kontakteja pitää siis edelleen treenata näinkin kiihdyttävässä tilanteessa. Olen kuitenkin tosi ylpeä, että Vilho pystyi kontaktin Viherlandian kamalassa tilassa ensimmäisellä kerralla suorittamaan hienosti. Tällä uusinta kerralla kääntö putkelta kepeille meni loistavasti!! Olihan se tietty jo harjoiteltu kuntoon, mutta keppien loppupää taas takkusi.

Kun pääsimme radalta Vilho oli aivan poikki. Se ei edes jaksanut haukkua muille koirille. Näki, että tämä tilanne oli sille tosi raskas. Ensi viikolla on agitauko hakukisan takia ja sen jälkeen enää vain kahdet treenit tätä treenikautta. Ajattelin, että Viherlandian jakso on Vilholle liian raskas ja hierojakin suositteli vain päivä treenejä tammi-helmikuussa, kun kasvihuone on lämmin auringon valosta paukkupakkasilla, joten emme ilmoittautuneet ryhmiin. Pitää käydä treenailemassa itsekseen. Koska ensi viikolla minulla ei ole treenejä Vilhon kanssa olen ottanut tavoitteeksi suunnitella meille Viherlandian jakson itsenäisen treenauksen treenitavoitteet.