Agiliitäjä

Agiliitäjä
Vilho Seinäjoella kisoissa elokuussa 2006

torstai 19. heinäkuuta 2007

Treenit 18.7.2007

Näyttää siltä, että meille on tullut joku hirveä sadekausi tänne. Eiliset treenit vedettiin taas ajoittaisessa kaatosateessa. No ei haitannut Vilhoa.

Jos joskus saa hehkuttaa, niin näitä treenejä voi. Kaikki treenit ei todellakaan ole Vilhon kanssa ruusuilla tanssimista, mutta tällä kertaa oli tosi hyvä treenit. Päästiin siihen, että Vilho ei sinkoillut minun jokaisesta liikkeestä sinne tänne vaan rauhallisesti seurasi, että mihin nimenomaan minun oli Vilhoa tarkoitus ohjata. Jopa treenikaveritkin kävivät minulle ihmettelemässä miten olemmekin niin paljon edistyneet. Minusta emme ole edistyneet juurikaan, mutta olemme saavuttamassa Vilhon kanssa sen saman tason, kuin meillä oli viime kesänä ennen Viherlandian treenikautta. Jarin kanssa kotimatkalla treeneistä keskustelimme, että tuntuu siltä kuin Vilholta olisi kadonnut kaikki se stressi mitä sille tuli aina ennen radalle pääsemistä. Eilen Vilho ei räkyttänyt yhdellekään koiralle, minua vasten se hyppi radalla tai rataa ennen ehkä kaksi kertaa ja takin hihasta repi ehkä yhden kerran. Tämä on jo suuri saavutus siihen lähtötilanteeseen mistä aloitettiin naksulla Vilhon rauhoittaminen kentällä.

Suosittelen muillekin ihmisille, joilla on koiransa hallintaongelmia tai kuumumisongelmia agilitykentällä lukemaan Emma Parsonin Click to Calm tai artikkelin When Exited Becomes Rude. Molemmissa paneudutaan koiran ongelmakäyttäytymiseen ja annetaan hyviä ohjeita siihen, että miten koiran saa rauhoitetuksi tietyissä tilanteissa. Emma Parsonin lähestyminen ongelmiin on minusta loistava, kaikki se minkä omistaja kokee ongelmana käytöksessä tai koiran röyhkeänä käytöksenä on aggressiivista käytöstä, sen enempiä erittelemättä tai syyttelemättä omistajaa tai luokittelematta käytöstä johonkin tiettyihin asteisiin. Aggressiivinen käytös on aggressiivista käytöstä ja sillä hyvä. Tosi asia vain on, että käytösongelmat tulevat usein koiran aggressioista oli ne sitten omistajan aiheuttamia tai koiran perimästä johtuvia. Aggressiiviseen käytökseen puututaan vain ajattelemalla, että okei koirani tekee nyt näin tällaisissa tilanteissa. Miten haluaisin koirani toimivan oikeasti? Sitten opetetaan oikea toimintamalli, tunteet ja stressitön käytös seuraa perässä. Yksinkertaista, mutta pakko myöntää että toimii, vaikka oman aikansahan se ottaa. Meillä parempaan ollaan päästy jo puolessatoista kuukaudessa.

Sitten siihen treeniin. Meillä oli eilen treeneissä Jyväskylän kisojen harmittavan radan alku, jossa kaikki treeneissä olijat olivat sössineet minä ja Vilho varsinkin mukaan lukien.


Jätin Vilhon kahden hypyn taakse ja sinne se jäi hienosti. Ei mitään perään pyrkimisiä. Minun pitää muistaa tästä lähtien kisoissakin pitää käteni ylhäällä seis-asennossa ja sitten vasta laskea se, kun olemme lähdössä. Kahden hypyn jälkeen mentiin kepeille ja olin katsonut itselleni sopivan lähetyspaikan koutsin kanssa etukäteen. Kepit menikin ihan mahtavasti. Vilho ei yrittänytkään minnekään toiselle esteelle, koska sellaista ei ollut näkyvissä. Sitten mentiin putkeen ja sieltä hypylle ja keinulle ihan loistavasti. Tosin vähän täpärälle jäi keinulle vienti, koska jotenkin unohdin ja oli viemässä ensin Vilhoa renkaalle, mutta korjasimme hyvin. Ja vielä onnistui loistavasti hyppy takaa, rengas ja kaikkien yllätykseksi hyppy ja meno kepeille. Vilho haki itse välin ja pujotteli sujuvasti vielä väärältä puolelta. Menin vain vähän liian lähelle, joten lopussa kepeillä Vilho alkoi hyppimään enemmän. Sitten vielä uudelleen putkeen ja kaksi hyppyä lopuksi. Vilho meni nekin, mutta vähän pyörähti hyppyjen välissä, kun jäin taakse (en jaksanut juosta niin kovaa). Olisimme siis tehneet nollaradan, mutta jäimme vielä hinkkaamaan hyppyä 9 kepeille 10 ja putkesta hyppyjä 11 ja 12 sujuvammaksi, kun hypyltä kepeille vedin paremmin ja putkesta hyppyjä vein takaaleikkauksella. Tosi hienosti meni.

Nyt vain pitäisi saada kepit putki treeniä, jos kirjoitinkin jo aikaisemmassa blogimerkinnässä. Ongelma ei ilmeisesti meillä todellakaan ole keppien suorittamisen osaaminen vaan se, että Vilhoa ei todellakaan kiinnosta tehdä keppejä loppuun jos niiden jälkeen on jokin houkutteleva este. Nythän kepit menivät loistavasti, kun esteelle piti mennä selkeästi toiseen suuntaan ja estettä ei näkynyt Vilholle heti kepeiltä.

Ei kommentteja: