Treenit 18.10.2007

Toiseksi viimeinen ratatreeni tällä kaudella meni kyllä aika pipariksi meidän osalta. Ei onnistunut yhtään. Rata oli tosi vaikea ja koutsi oli suunnitellut siihen meille sellaisia ohjauksia, joita minä en osannut ja Vilho ei osannut seurata. Olisi pitänyt ottaa kaikki ohjaukset ihan erikseen ja treenata ne.

Kaikista jännittävin ohjaus oli, että minun olisi pitänyt viedä putkesta 14 tuleva Vilho renkaalle 15 siten, että itse kuljen puomin toisella puolella, kun Vilho menee puomin toisella puolella. Juu ei onnistunut, eikä saatu toimimaan, vaikka kuinka yritettiin. Vilho ohjautuu luokseni aina niin hyvin esteen jälkeen, että se jätti aina menemättä renkaan. Eihän tämäkään tietenkään ole kuin harjoittelu kysymys, mutta kun ei tämmöistä ole ennen kokeiltu, niin eihän se toiminut. Kertaakaan ei siten päästy rataa loppuun saakka.

Esteet 6-10 haluan kyllä kokeilla vielä itsenäisellä harjoittelukaudellamme, koska olisin ottanut siihen aivan toisenlaisen ohjauksen ja sitä emme nyt päässeet kokeilemaan ollenkaan. Kokeilimme vetämistä ja takaaleikkausta, mutta minun suunnitelmassa olisin kutsunut Vilhoa ja ohjannut aivan paikaltani esteille. Mahdollisimman vähän liikettä on oma mottoni. :)

Vaikka rata ei mennytkään hyvin ja läpi ollenkaan, niin olo oli silti kuin voittajalla tämän treenin jälkeen. :D Vilho toimi aivan mahtavasti koko treenin ajan. Se oli radalle mennessä rauhallinen. Se odotti ensimmäisen esteen takana mahtavan upeasti ja kauan, jopa sen aikaa, kun keskustelimme radasta koutsin kanssa. Vilho teki kontaktit*** upeasti ja se pystyi keskittymään ohjaukseeni. Vaikka jouduimme treenaamaan uusia ohjauksia ja jouduimme menemään monta kertaa, niin Vilho ei hermostunut eikä alkanut haukkumaan minulle, hyppimään minua vasten tai näpsimään hihoista. Se odotteli aina hienosti myös käskyn alla. Sain taas treenikavereilta kehuja siitä, että miten loistavasti meillä Vilhon kanssa menee. Yksi tosin kyseenalaisti, että voisiko meidän eteneminen johtua siitä, että minä olen oppinut paremmin ohjaamaan. Itse en kyllä usko tähän, en siis osaa ohjata edelleenkään yhtään sen paremmin, mutta Vilho pystyy nyt rauhoittuneempana seuraamaan minua paremmin, eikä sätki minne suuntaan sattuu.

Nyt jo välillä tuntui siltä treeneissä, että no olisikohan sittenkin pitänyt ilmoittautua ihan ryhmään treenaamaan talvikaudelle. Mutta sitten todellisuus kyllä iski, kun joku koira meni ohi ahtaassa tilassa ja Vilhoa hermostutti. Lisäksi tilaa oli taas kahden ryhmän treenatessa tosi vähän lämmitellä sisätilassa ja ulkona tihkutti ja tuuli. Joten lämmittely ulkona oli hankalaa ja pienessä nurkkauksessamme yritin Vilho vähän lämmittää teettämällä sillä lämmittely temppuja. Ajattelinkin sitten, että mitenkähän vaikeaa tämä olisikaan talvella, kun ulkona on niin paljon pakkasta ja sisälläkin on jo pakkasasteita. Ihan hyvä, että jäätiin ryhmästä talvikaudeksi pois.

***Olen hukannut kosketusalustan ja ainoa asia, mikä sitä muistutti treenirepussamme oli vanha viime vuoden Kennelkerhon jäsenkortti. Opetin Vilholle siis vielä uuden kosketusalustankin odotellessamme treenivuoroa. Ja sehän oppi sen, tietenkin.