Niinan ja Redin kanssa treenaamassa

Mulla on vielä tällä viikolla väljää, ennen kuin yliopiston kurssit alkavat toden teolla. Algoritmit ja enkun kurssi täyttävät päiväni ekassa periodissa hyvin. Niinan ja Redi tollerin kanssa käytiin nyt sitten käyttämässä hyväksi tämä viimeinen vapaapäivä.

Mulla ei ollut erityisiä toivomuksia radan suhteen. Niinaa oli jäänyt kaivelemaan edellisistä kisoista alkuradan pätkä, jossa oli viisi hyppyä vaikeassa kulmassa. Otettiin siis sitä treeninä. Kulmat todellakin olivat haastava, joten kokeilin useammalla tavalla viedä Vilhon radan pätkän läpi. Parhaiten toimi tuollainen, jossa itse liikuin mahdollisimman vähän, jolloin Vilho ei alkanut seuraamaan minua ja lähti hyvin hypyille. Jos vein Vilhon jokaiselle hypylle, niin sillä tuppasi tippumaan rimoja, koska se lähti aina liian aikaisin seuraamaan minua. Tosi hyvin Vilho haki nuo kaksi viimeistä hyppyä ja putken ja eteni niille, vaikka mulla ei ollut tietenkään mitään leipää kestää sen perässä niille huikkasin vain luvan mennä ja käskyt esteille. Otimme rataa myös toiseen suuntaan, joka menikin tosi hyvin, mutta työntäminen viimeiselle esteelle oli Vilholle tosi vaikea, eikä se millään olisi halunnut mennä sitä. Pitää treenata sitä erikseen vaikka omassa pihassa ja katsoa, että mikä siinä mättää. Meninköhän ehkä liian lähelle Vilhon juoksulinjaa?

Koska kontaktit on nyt Niinalla ja Redillä sekä mulla ja Vilholla molemmilla koirakoilla tehotreenissä kannoimme puomin kentälle. Redi on tosi vauhdikas kontaktilla, mutta hoksasi hienosti namialustan ja alkoi odottamaan Niinaa kontaktilla. Vilhon kanssa ollaan päästy kontaktien treenaamisessa nyt siihen, että pystyin lisäämään vähitellen vauhtia omaan juoksuuni ilman, että Vilho hyppäsi pois kontaktilta. Meinasin jo ahnehtia liikaa ja kantaa puomin eteen ja taakse hypyt, mutta sitten tulin järkiini ja siedätin vain lisää Vilhoa minun vauhtiini. Muutaman kerran otin riskin ja menin puomin toiseen suuntaan, jossa mulla ei ollut edes pienen pientäkään palasta kosketusalustasta. Olen sitä siis pienentänyt ja pienentänyt kontaktin päähän. Hyvin Vilho otti kontaktin, vaikka siellä ei enää lappua päässä ollutkaan. Pitää viikkotreeneissä torstaina vaikeuttaa kriteeriä ja ottaa jo hyppyä eteen tai taakse kontaktiestettä ja yrittää saada Vilho samalla vauhdilla kuitenkin pysähtymään kontaktille. Toivottavasti kontakti ei vieläkään ole viikkotreeneissä radalla, jotta pysytään vielä treenaamaan sitä itsenäisesti.

Vilho viretilasta sellaista, että se käyttäytyi radalla ja radan läheisyydessä minun kanssani ihan miellyttävästi. Ollessaan kiinni estekopin vieressä se räksytti taukoamatta. Minulla meni hermo muutaman kerran sen kanssa ja siirsin sen estekopin taakse, jossa se räksyttikin huomattavasti vähemmän. Kentänreunalla räksyttämisen en huomannut tällä kertaa tosiaankaan vaikuttavan rata käytökseen, vaan sain Vilhon taas naksuteltua rauhalliseksi ja tarkkaavaisemmaksi. Jamppa oli minulla mukana treeneissä. Kävelimme Vilhon ja Jampan molempien kanssa Killerille, koska halusin ne lenkittää samalla kertaa. Jamppa odotti kentänlaidalla melkein koko treenin ajan yllättävän nätisti. Jamppa kommentoi kyllä muutaman kerran äänekkäästi sitä, kun Vilho pääsi radalle ja se ei. Mutta kaikista eniten olin ihmeissäni Vilhon käytöksestä Rediä kohtaan. Vilho ei ollut moksiskaan Redistä, eikä räksyttänyt sille kertaakaan. Päästiin Niinan kyydillä Kortepohjaan ja Jamppa matkusti Redin kanssa takapenkillä ja Vilho etupenkillä minun jalkojeni juuressa. Molemmat koirat olivat todella nätisti Niinan autossa ja eivät kommentoineen muuta kuin tietysti tapansa mukaan yhtä auton ohimenevää koirakkoa.