Uusi treenikausi 9.8.2007

Meillä alkoi uusi treenikausi, mutta iloksemme kouluttaja ei nyt vaihtunutkaan vaan pysyi samana. Koulutusryhmä sentään vähän muuttui. Tuli muutamia uusia ja pari vanhaa treenikaveria läksi toiseen ryhmään. Yksi uusista oli belgi, joten pitää pitää huoli, ettei sitä näy Vilhon näköpiirissä, kun se on radalla. Vilholla on huonoja kokemuksia belgeistä ja juuri ruskea-musta väriteisistä koirista, joten jos sillä on adrenaliinit korkealla radan jälkeen, niin kyllä se saattaa kuvitella lähtevänsä puolustamaan itseään. Kyseinen koira oli vielä itsekin aika arka toisia koiria kohtaa, joten toivotaan, että Vilho ei sille lähde räkyttelemään. Se on harmillista, että ryhmässämme on yhdeksän koiraa. Odotan todella suurella kauhulla syksyä, kun siirrymme tällä porukalla Viherlandian kasvihuoneelle. Voi olla melko kamalaa hälinää noin suurella porukalla ja vielä toinen yhtä iso ryhmä vieressä. Vilho paran pää ei sitä saata pienessä ja kaikuisassa tilassa kestää.

Sen sijaan tällä hetkellä ulkokentällä ennen kentälle menoa Vilhon käyttäytyminen vain paranee. Se jopa rahoittui istumaan ja makoilemaankin eilen odottaessamme ja lämmitellessämme. Kaksi kertaa Vilho räkytti Veikka kääpiöpinserille ja Kerttu pinserille, jotka oli uusia ryhmässämme, mutta kaikki vanhat koirat, joille se on ennen pitänyt ääntä, oli sen mielestä ihan jees. Lämmitellessämme Vilho kulki tosi nätisti neljällä jalalla hyppimättä sekä juosten että kävellen. Olen tosi onnellinen, että en itsekään ole enää niin kireä jo radalle mennessä, kun ei tarvitse kestää Vilhon hyppimistä ja räkyttämistä. Pystyn myös jopa juttelemaan joillekin ihmisille kentänlaidalla ilman, että Vilho käskyttää minulle siinä vieressä.

Minua hiukan hävettänyt naksutella hyvästä käytöksestä, koska ajattelen ihmisten naureskelevan minun huonolle ajoitukselleni. Naksaukset tulevat niin eri aikaan ja varmasti näyttää siltä, että naksuttelussani ei ole mitään päätä eikä häntää. Enhän naksuttele mistään tietystä tempusta vaan siitä rauhallisesta käytöksestä. Mutta tämän ratkaisin nyt, kun saimme tilattua 50 I-clickiä ja tilaus saapui tällä viikolla. I-click on hiljaisempi eikä kuulu koko kentän laajuudelta vaan kuuluu vain ihan minun ja Vilhon viereen, joten kenenkään ei tarvitse ihmetellä naksutteluani. Vaikka kentänlaidalla meneekin tosi rauhallisesti nyt, niin vielä on paljon treenattava, että saan saman käytöksen siirtymään radallekin. Kovasti Vilho kiihtyy, kun päästään varsinaisesti radalle ja varsinkin, jos joudutaan tekemään useampi lähtö.



Näin heti rataantutustumisessa, että haluan ottaa tämän radan pätkissä. Siellä oli kaksikin kohtaa, joissa tiesin minulle ja Vilholle tulevan ongelmia. Saatiinkin olla viimeisiä ja ottaa rataa pätkissä, tosin ehdittiin vain kahdessa pätkässä. Ensimmäinen pätkä oli esteen 9,10,11 ja 12. Vaikea kohta oli vienti hypyltä 10 putkenpäähän 11. Koulutusohjaaja neuvoi rataantutustumisessa kaikille siihen kohti valssi, mutta kun menin radalle hän kysyi, että mitenkäs meinasin sen suorittaa. Sanoin, että sitä valssia ajattelin, niin koutsi sanoi, että ei missään nimessä, et ehdi millään juosta sinne mitään valssaamaan. No niin minäkin jo rataan tutustuttaessa ajattelin, joten oli superhelpottunut, kun sain vain heittää käskyttämällä Vilhon putkeen. Mutta sellaista heittämistä ei oltu ennen harjoiteltu, joten se meni miten kuten. Meillä ei ollut aikaa jäädä korjailemaan, joten jouduin sitten menemään koko radan yhden kokeilun jälkeen. Saman tyylinen heitto putkeen tuli esteiden 5 ja 6 kohdalle eikä sekään mennyt aivan yhdellä käskytyksellä. Joten tämän treenaus pitää ottaa ohjelmaan. Todella käyttökelpoinen ohjausliike ja antaa mulle tosi paljon lisäaikaa juosta seuraavalle esteelle, joten tätä pitäisi päästä vielä harjoittelemaan.

Heitto viitos esteeltä kutos putkeen antoi niin paljon etumatkaa minulle, että ehdin juosta jopa vähän liian kauas lähelle pituutta nro 7, joten Vilholla oli vaikea päästä pituuden yli, mutta hienosti se korjasi ja pääsi yli. Kepeillä menin vähän liian hitaasti, joten Vilhosta lähti aika paljon ääntä. Pitää muistaa pitää reippaampaa vauhtia yllä kepeillä, niin Vilhokaan ei ehdi räkyttämään. Mutta pääsimme kepit väärältä puolelta ja sain jopa Vilhon toisella käskyllä hakemaan oikean keppivälin. Tätäkin kulmaa hypyltä kepeille pitää vielä treenata. Muut tekivät tässäkin kohden valssin, mutta minulla ei olisi ollut mitään jakoa ehtiä Vilhon edelle ja toiselle puolelle keppejä valssilla.

Eniten aikaa kuitenkin käytettiin ekaan hyppyyn. Yritin sanoa koutsille, että Vilho ei vielä osaa odottaa esteen takana tällä meidän uudella tyylillä kuin siihen asti, että pääsen siivekkeelle asti. Mutta koutsi vaati menemään esteen toiselle puolelle, että pääsemme etenemään puomille, koska Vilho meni menojaan heti hyppyesteen jälkeen näkyvälle toiselle esteelle. No Vilho tietenkin varasti, emmekä saaneet yhtään ainoaa onnistunutta kokemusta tästä, vaikka kuinka hinkkasimme. Lisäksi Vilho hyppäsi kontaktin. Tämän sentään saimme vielä treenata kuntoon ja otimme viimeiseksi ennen pois lähtöä kontaktin kosketusalustan kanssa ja onnistuimme hyvin.

Harmillista, että ryhmässämme on niin paljon porukkaa, että emme ehdi millään saada ratoja kunnolla korjattua. Toivottavasti ensi viikolla tai tämän viikon sunnuntaina olisi sen verran apuohjaajalla aikaa, että ehtisi käydä kantaa esteet kanssani ja pääsisimme treenaamaan tämän saman radan uudestaan Vilhon kanssa.