Päivi ja Pomo olivat päässeet nollakoirakkona luokkasiirron jälkeen käymään kisaradan Varkaudessa läpi, mutta Pomo ei ollutkaan juossut pussiin. Joten teimme vähän samanlaisen radan kuin Varkaudessa oli ollut. Treeni oli kyllä loistava. Vilho meni pitkän radan ilman mitään mutinoita ja hienosti. Ainoastaan kepit takkusivat, mutta ei mitään Jyväskylän kisojen tapaisia katastrofeja ollut edessä vaan Vilho meni kuuliaisesti niin kuin näytin. Jotain on siis kuukaudessa tapahtunut! Tosi hienoa! Sekin oli helpottavaa huomata, että tällaiset 2-luokan tyyppiset radat eivät ole minulle ja Vilholle liian vaikeita. Nyt vaan pitäisi päästä kisaamaan enemmän ja saada niitä kivoja nollatuloksia.

Korjattavaa ensimmäisessä radassa oli puomin kontaktille menossa. Se ei ollut kovin tarkka ja Vilhon tassut nipinnapin koskettivat sitä. Korjasimme myös A:lta kepeille menoa. Yritin tehdä siihen ohjatun sisäänmenon, mutta sitten huomasinkin, että minulla onkin aikaa paljon paremmin tehdä normaali sisäänmeno kepeille. Muutoin Vilho kulki kuin formula.
Teimme radan myös toiseen suuntaan. Olimmehan nähneet vaivaa niin paljon, että olimme kantaneet kolme kontakti estettä ja useampia putkia ja kaikennäköisiä esteitä, että olikin ihan aiheellista kokeilla samoilla esteillä toiseen suuntaan. Käänsimme vain pussin ja keinun oikeaan suuntaan. Harjoittelin radan viemisen ehkäpä vähän huonosti. Alku olikin meille tosi vaikea, mutta yritettyäni sitä uudelleen onnistuimme Vilhon kanssa hyvin. Meillä oli myös rengasongelma, kun Vilho juoksi renkaan ali. Taidan agirodussa suorittaa renkaan varmasti ja lähdetään Vilhon kanssa renkaalle yhtä matkaa, jos sellainen on radan alussa.

Keppien takkuamisen jälkeen (menin "väärältä" puolelta) koko loppu radan juokseminen oli yhtä juhlaa ja meni aivan loistavasti.
Tällä harjoituskerralla en ollut kovin tarkka kontakteista, enkä vaatinut Vilho johonkin tiettyyn asentoon (takajalat kontaktilla ja etujalat maassa). Minulle riitti, että se vain kosketti kontaktia. Lisäksi Vilholla oli hypyissä medikorkeudet. Pää syy näihin oli se, että olikin tällä kerralla tarkoitus oli treenata Vilhon kestävyyttä eli sitä, että pitkältä radalta ei kerta kaikkiaan tule palkkaa kuin vasta lopussa ja palkan eteen joutuu siten tekemään työtä. Lisäksi oli hirvittävän kuuma, enkä halunnut rasittaa Vilhoa turhaan korkeilla hypyillä ja Pomo on medi koira, joten meidän ei tarvinnut välissä nostaa rimoja. Ainoastaan muutimme renkaan korkeutta Vilholle.
Onnistuimmekin aika hyvin tässä ratatreenissä ja Vilho pysyi hyvin radalla, eikä sinkoillut yhtään mihinkään. Vilho oli radan rakennuksen ja rataan tutustumisen ajan kiinni kentänlaidalla ja se aiheutti hurjasti kuumumista ennen treeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti