Tällä viikolla Vilho käsitti jo heti, että mitä tehdään, kun läksin kävelemään naksun kanssa kenttää kohti. Se ei räkyttänyt yhdellekään koiralle ja kulki vierellä hyppimättä. Ihmellistä! Pääsin palkkaamaan sitä monta kertaa hyvästä käytöksestä. Tätä nyt pitää vain vahvistaa. Ensi kerralla pitää yrittää siirtää myös radalle hyvää käytöstä. Heti kun pysäytämme korjaamaan virheitä tai keskustelen kouluttajan kanssa räkyttäminen ja hyppiminen vasten alkaa. Harmi, että itselleni naksuttaminen ja keskusteleminen koulutusohjaajan kanssa on ihan liian vaikeaa ja vaatii liikaa koordinaatiota :D. Täyttyy vain ottaa rohkeasti naksu käteen ja yrittää palkata kauniista käytöksestä radalla odotushetkinä.
Radalla oli vain hyppyjä ja yksi kontakti, mutta rata oli silti melkoista pyöritystä. Mutta meidän suhdeongelmaan löytyi tällä kertaa syy. Minä varmistelen liikaa Vilhon esteille menoa ja Vilho tarkkana poikana yrittää lukea minusta jotakin liikaa. Eli minun pitää yksinkertaistaa omaa kehon kieltäni ja juoksulinjojani, niin Vilhokin kulkee esteet paljon paremmin. Ja esteiden nimiä ei tarvitse turhaan toistaa, koska Vilho tekee niistäkin omia päätelmiä. Kerta käsky riittää ja sitten huolehdin, että napa ja rintakehä ovat oikeata estettä kohti. Aluksi yritin juosta esteitä lähemmäksi ja työntää ja vetää ylimääräisillä askeleilla Vilhoa esteille ja juksulinjani olivat melkoista syheröä, rimoja tippui ja Vilho teki monta pyörähdystä. Kun nyt katsoo tuota ratakuvaa, niin punainen viiva on juoksulinjani. Minun tarvitsi siis juosta loppujen lopuksi todella vähän ja Vilho tarvitsi todella paljon vähemmän ohjausapuja kuin itse aluksi suunnittelin.
Kotiläksyksi saatiin koiran kääntämistä sylin kautta. Toivottavasti nyt tulisi viileät kelit, mutta ei sadetta ja kasvimaakin valmistuisi, jotta pääsisin vetämään Vilhon kanssa parit itsenäiset treenit Killerille ja harjoittelemaan kotiläksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti