Ongelma tuli vasta esteen 11 eli keinun jälkeen. Siihen asti mentiin ihan täydellisen hyvin (hoh, itsekehu haisee, mutta jos tuli jotain virheitä, niin osasin ne korjata hienosti). Keinulta en saanut työnnettyä Vilhoa hyppyesteelle 12. Vilho jäi pyörimään eteeni ja lopulta kieltäytyi hyppäämästä esteen. No työntäminen on näköjään edelleen epävarma ohjausliike meille ja menin myös liian lähelle Vilhoa ja estettä, joten en jättänyt sille tarpeeksi tilaa hyppäämiseen. Treenasimme työntämisen kuntoon, jonka jälkeen Vilho meni keinulta hypylle 12 loistavasti. Mutta sitten esteeltä 13 putkeen 14 oli vielä meillä ongelmana. En saanut Vilhoa oikeaan päähän putkea, vaan se hypyllä kiinnitti ihan selkeästi katseensa putken väärään päähän ja juoksi suoraan sinne. Huusin nimittäin Vilhoa nimeltä esteen päällä ja viitoin putken oikeaan päähän, mutta se ei riittänyt. Jouduin tekemään vetävän liikkeen ennen estettä ja sain Vilhon käännettyä oikeaan suuntaan ja se kiinnitti katseensa putken oikeaan sisäänmenoaukkoon hypyn päällä. Tätä olisin taas halunnut jo harjoitella etukäteen, mutta positiivista sentään oli, että tällä kertaa saimme treeneissä treenattua koko radan ohjaukset kuntoon, eikä mitään jäänyt hampaan koloon tai itsekseen treenattavaksi.
Tällä kertaa naksuttelin myös treeniradalla odotuksissa hyvästä käytöksestä ja hienosta kentälle kävelykäyttäytymisestä. Auttoi Vilhon yleiseen olemukseen kentänlaidalla, joskin muutama epäonnistuminen koettiin, kun en ehtinyt reagoida odotellessamme ratavuoroa tarpeeksi nopeasti ohitsemme käveleviin koiriin. Harrastin silloin hieman puskien potkimista, kun niin kovasti ärsytti, että en koiraan vain purkaisi ärsyyntymistäni. Onneksi radalle päästiin lopulta niin, että Vilho ei räksyttänyt kenellekään koiralle ja käveli nätisti vierelläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti