Huh olipa kamalan vaikea treeni!
Koulusohjaajamme oli ottanut Janita Leinosen treenin Jatin viime vuoden kurssilta. Radassa oli tosi monta sellaista kohtaa, jota olisi pitänyt ottaa palasina Vilholle ja minulle. Ohjaaja ei osaa, mutta ei koirakaan osaa esteitä suorittaa tai hakea (ainakaan meidän Vilho), jos erillaisia suoritus tai lähetysmistapoja ei koiralle erikseen opeteta. Ja kyllä ihan huono fiilis koko treenin osalta, koska mikään ei oikeastaan radalla onnistunut. Luulen, että koulutusohjaajallemmekin jäi huono fiilis, kun me ei osattu.
Heti jo alussa ensimmäiset esteet olivat sellaisessa kulmassa, joita emme ole harjoitelleet. Mutta ei hätää, ne Vilho suoritti ongelmitta. Myös putkesta 4:lle hypylle meno oli ongelmallinen, mutta sekin meni ihan ok. Ongelmia tuli vasta, kun olisi pitänyt mennä putkee siten, että minä kuljin keppien toisella puolella ja Vilho toisella puolella ilman, että se niitä suoritti. Koska tällaista ei ikinä oltu harjoiteltu, niin tottakai Vilho alkoi suorittaa keppejä koko ajan, vaikka kuinka ohjasinkin sitä kauemmaksi kepeistä. Muutoinkaan en kyllä tiedä, että onko Vilhon tarpeellista osata juosta kepit toiselta puolelta suorittamatta niitä. Onneksi koulutusohjaajamme lopulta antoi periksi ja sain juosta yhdessä Vilhon kanssa samalta puolelta keppien ohi putkelle, niin että minä olin Vilhon ja keppien välissä.
Seuraava kinkkinen kohta oli, että Vilho piti saada menemään hyppyeste, kun menen itse välissämme olevan putken toista puolta. Hoh, no ei sellaistakaan ole koskaan harjoiteltu, joten hiukan aiheutti Vilholle pään pyöritystä. Rataa ei ehditty mennä treeneissä kokonaan läpi, niin että se olisi ollut sujuva. Täytyy käydä itsekseen harjoittelemassa. Olisimmepa vain saaneet treenata radan vaikeat paikat heti alkuunsa pätkissä ja tehdä sitten radasta yhden yhtenäisen suorituksen. Olisi jäänyt hyvä mieli tästäkin treenistä. Nyt lähinnä pukkaa paniikkia, kun kisatkin kohta lähestyy. Hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti